Päivä 3: Junalla kohti Buffaloa ja Niagaran putouksia

 Aamulla herätys viideltä, laukkujen pakkaus ja suihkun kautta matkaan ja kohti uusia seikkailuja.

Otimme taksin Pennsylvanian Stationille, joka sijaitsi muutaman minuutin ajomatkan päässä hotellistamme. Olimme tulostaneet junaliput Suomessa ja loppu olikin helppoa.

Rautatieasemalla EI voinut eksyä ainakaan väärään junaan. Henkilökuntaa tuntui olevan jokapuolella ja he olivat hyvin palveluhenkisiä. Ainakin kolme eri virkailijaa varmisti lipuistamme minne olemme menossa ja ohjasi oikeaan suuntaan. Vielä junan ovella virkailija oli varmistamassa, että pääsemme sinne minne haluamme.

Junamatka oli suorastaan luksusta. Olimme business vaunussa, jossa todella hyvät penkit ja jalkatilat. Lisäksi tee, kahvi ja kaakao olivat ilmaisia. Matkaan olisi lentäen mennyt ainakin sama aika. Nyt skipattiin matka lentokentälle, tullimuodollisuudet ja odottelu.

Kaiken lisäksi junassa oli loistava WIFI yhteys. Saimme luettua hyvin uutisia netin välityksellä ja päivitettyä mm. tätä blogia.

Juna saapui Buffaloon asemalle reilun tunnin myöhässä. Otimme taksin lentokentälle, jossa meitä odotti vuokra-automme.

 

 

Vain puolen tunnin ajo ja aloimme lähestymään Niagaraa. Valtavat vesistöalueet vastaanottivat meidät jo paljon ennen putouksia. Niagara joki huumasi leveydellään ja voimallaan. Tämä oli todella yllätys, koska mielikuvissa, ainakin itselläni on, että Niagara tarkoittaa putouksia, mutta siellä on paljon muutakin.

Tutustuimme putouksiin ensin USA:n puolelta. Ilman kosteus oli lähellä 100 % ja pauhu valtava. Ajatella, että luonnossa on tällaista erikoisuutta ja kauneutta. Näkyä ei voi sanoin kuvata, joten kertokoot kuvat puolestaan.

 

Aikamme ihmeteltyä putouksen uljautta ajoimme Kanadan puolelle, jossa hotellimme oli. Respan tyttö ylipuhui meidät upgreidaamaan 40 dollarilla suiten, josta olisi täydellinen näköala putouksille. Tyttö oli nuori ja tosi kaunis, joten ostimme tarjouksen (lue Hannu osti). Ja kieltämättä, näköala on aivan sanoinkuvaamaton.
 

 

Huoneen saatuamme kävelimme vielä ulkona ihailemassa putouksia iltavalaistuksessa.
Päädyimme kävelyllä Casinolle, josta kumma kyllä Hannu ei löytänyt mieleistään rulettia. Leena löysi ihanan joulukaupan, jossa oli miljoonia ihania, vanhanaikaisia joulukoristeita.

 

 

 

 



Pieni ruokailuepisodi

Meillä ei myöskään ollut kovin nälkä, kuitenkin päädyimme istumaan ruokaravintolaan, jossa kiikutettiin oitis ruokalistat meidän eteemme. Minä päädyin ottamaan kasvikeiton ja Hannu burgerin. Ruuat tulivatkin aika nopeasti eteemme ja minä aloin kauhomaan keittoa suuhuni: noh olihan se ehkä juuri ja juuri haaleata. Pyysin tarjoilijan takaisin ja kerroin keiton olevan kylmää. Tarjoilija oli erittäin pahoillaan ja lupasi tuoda minulle ison kuuman keiton tuota pikaa. Ja näin kävi. Jonkin ajan kuluttua tarjoilija tulee meidän pöytää kohti kantaen isolla vadilla suurta salaattikulhoa muistuttavaa kulhoa, joka oli piripintaa täynnä keittoa. Hän kumartuu varovasti astian kanssa eteeni ja … puolet keitosta kaatuu pöydälle ja syliini. Siinä sitten siivottiin ja sudittiin liinoilla puhtaaksi housuja ja pöytää. Ja nyt keitto oli kuumaa, sitä ei voinut olla huomaamatta, vaikka suuhun asti ei ollut mennyt vielä yhtään.:). 
Hyvä, ettei tarjoilija päästänyt itkua, niin pahoillaan hän oli. Nauruksihan se lopulta meni, en enää halunnut uutta annosta vaan söin mitä jäljellä oli. Sain hyvitystä jälkiruuan muodossa, ihanaa juustokakkua vadelmahillon kera.